Päät putoilevat pudotuspeleissä

Raivohurvio käveli ensimmäisessä pudotuspelissä amatsonijoukkueen läpi ja semifinaalissa oli vastassa rottakaronkka, joka oli pehmennyt Khemriläisiä vastaan. Rottaporukan luja keskikentrtämies Cary Grant herättti tosin hermostusta: taklaavat, mahti-iskuiset ketoonhyppääjät kun ovat haltioille akilleenkantapää. Varsinkin selllaiset, jotka tekevät yhdessä ottelussa keskimäärin enemmän vahinkoa kuin Raivohurvion koko joukkue.

Ensimmäinen puoliaika meni Raivohurvion tahdissa: 1-0 haltioille pitkällä hyökkäyksellä. Kumpikin joukkue vahingoitti kahta vastapelaajaa vakavasti, mutta vain rottien lääkäri osasi elvyttää potilaan pelikuntoon. Elvytetty olikin halpapalkkainen linjuri ja menetetty vartioiva linjarotta. Raivohurvioon koski pahemmin, sillä pahasti loukkaantuivat joukkueen kallein noitahaltia ja toinen salamurhaaja menehtyi. Sille pirulaiselle kun olisi ollut muutakin käyttöä toisella puoliajalla.

Rotat tekivät oikeaoppisen kahden vuoron maalin toisen puoliajan alkuun.Niin, ja kassun. Tämä tarkoitti sitä, että Raivohurvio pääsi hyökkäämään yhdeksällä täyttä joukkuetta vastaan.

Hyökkkäys rakentui kuitenkin hyvin ja pallon kanssa mentiin niin pitkälle, että seuraavalla vuorolla tulisi ehkä maali. Ränniritareiden pallonriisuja pääsi kuitenkin riistämään pallon ja se pomppi toiselle, jo likkuneelle vipeltäjälle. Haltiat vastasivat pallonriistolla, mutta kenenkään liike ei riittänyt enää maaliin asti, kun rotat olivat saaneet sumputettua muun joukkueen, paitsi sen taempaa jouksevan, joka pääsi poimimaan pallon. Rotat vastasivat salamallla ja haltioiden joukkue supistui jälleen yhdellä. Kukaan haltia ei ollut enää lähellä palloa, ja rotat pääsivät viemään sen syvälle haltioiden puolustusalueelle.’

Niin syvälle, että Raivohurvion ainoa mahdollisuus oli tasavoimaisku pallon kantajaa vastaan. Hirveä pommi se olikin ja kumautti rotan keijoon. Joukkueiden voimasuhteet olivat nyt 4-8 rottien hyväksi tässä vaiheessa ja jatkoaika kilkutti jo niin portilla, ettei vaihtomiehiä juuri saataisi kentälle. Haltiat punnersivat sittenkin sillasta kuvioon ja kaksi haltiaa oli jäänyt roikkumaan rottien maalialueelle. Rottien yritys riitää palloa ainoalta haltiapuolustajalta kuivui kokoon ja haltiat saivat kauan kaivatun tilaisuuden heittää pallo vapaalle miehelle syvälle rottien linjan takana. Piti vain tehdä yksi 2+ väistö, joka onnistui leikiten ja nakata pallo menemään ja siinehän se menikin.

Paitsi että siinä välissä seisoskeli haltian vieressä joku ottelua varten vuokrattu apuhiiri, joka nappasi pallon nelisormisiin räpylöihinsä. Rotat ryöstivät voiton Raivohurvion käsistä ja runkosarjan mestarit painuisivat kesälomalle. Tai useimpien pelaajien tapauksessa pikemminkin sairaslomalle, sen verren railakasta peli oli.

Advertisements

Runkosarjavoitto!

Onpa jäänyt muutamat raportit laittamatta, mutta virsi lyhyesti: Raivohurvio kulki tiensä runkosarjan voittoon viimeisissä peleissään, joissa voittosarjaa rumensi yksi tasapeli. Tulos riitti runkosarjan piikkipaikan kaappaamiseen, eikä joukkue kärsinyt merkittäviä menetyksiä viimeisissä peleissään.

Ensimmäisessä pudotuspelissä amatsoonit saivat niellä kalkkia 2-0 tuloksella. Tasaisen ensimmäinen puoliaika päättyi lopussa varjohaltiamaaliin ja toisella puoliajalla naisten rivit rupesivat ohenemaan siinä määrin kohtalokkaasti, että varjohaltiat saattoivat hassutella toisenkin maalin. Keskikenttämies Amaranth missaa seuraavan pelin, sen verran tuli heijaria leukaan.

Haltiajumppaa

Lehvälän liitolentopalloseuran tuli vastaan toistamiseen. Raivohurviolla ei toiminut

– velho. Kaveri käräytti häkin toisen takamiehen nurin, jotta päästiin kerran kokeilemaan pallonriistoa tasavoimalla.
– koppaaminen. Tasoitusmaali kaatui ensimmäisen puoliajan lopussa siihen, ettei rerollillakaan saada pikasyöttöä kiinni.

Raivohurviolla toimi

+ väkivaltapeli. Miehistötappiot 6-1 Raivohurvion eduksi.
+ vastustajan heittopelistä koppaaminen. Voittomaali syntyi tilanteesta, joka vaikutti metsähaltioiden voittomaalilta.

Päävalmentajan käsi vaihtoon?

Valmentajana tein ratkaisevan virheen, joka murskasi koko oman hyökkäyksen ja sitä myötä pelin. Sen sijaan, että noitahaltia olisi työntänyt ylivoimalla vastapuolen pahimman murskaajan katsomoon, tämä menikin vain seisoskelemaan ison tykin viereen, kun klikkaus jäi lyhyeksi. Tämän seurauksena katsomoon ei lentänytkään Terä vaan oma salamurhaaja.

Sen jälkeen onnikin hylkäsi. Tuomari katseli Khemrin “potkupeliä” läpi sormien, haltioita tippui joka puolelta ja kun kolme ensimmäistä vuoroa päättyi nopeasti epäonnistuneisiin pallonpoimimisiin, kiinniottoihin tai väistöihin, oli tilanne pian epätoivoinen. Pari haltiaa pääsi läpi, mutta kun syöttö kentän poikki meni suoraan muumion ylös ojennettuihin käsiin, oli loppu ensimmäisestä puoliajasta sitä, että muumio käveli häkin keskellä maaliin ja Raivohurvio toivoi sen kompastuvan. Ei kompastunut.

Toiselle puoliajalle yksikään tajuton haltia ei vironnut ja siksi joukkue pelasi ahtaasti niukoilla. Pari kertaan päästiin käsiksi pallolliseen, mutta mikään ei auttanut kun Tho-ra pysyi pystyssä ja haltiat eivät. Sen verran ahdistaminen hidasti Khemrin etenemistä, ettei kahta nollaa nähty. Vasta viimeisellä vuorolla haltiat saivat riistettyä pallon. kärkkyjä huitoi käsiään vimmatusti ja salamaniskusta huolimatta heittäjän oli mahdollista vielä mennä hakemaan pallo ahtaasta kolosta. Ei mennyt. Karvasta tappiota lohduttaa lähinnä se, että vaikka hautakuninkaat hajottivatkin haltioita ankarasti, pysyviltä vammoilta vältyttiin tällä kertaa.

Irtisanomisuhka jatkuu

Rottalauma oli palkannut velhon, joten valmennusohjeet olivat selvät: ei häkkiä, mutta pallonhaltijaa ei saa koskaan jättää yksin. Ja kun vastassa ovat liukkaat painijarotat, pallonkantajaa ei saa jättää myöskään suojatta.

Raivohurvion aloitus kusi täysin. Salamurhaaja ei jostakin syystä tahtonut tulla pois vaihtopenkiltä: “ei en minä pelaa ekassa erässä, olen uusin pelaaja “, Aavejoki ruikutti valmentajan hikoillessa ja klikkaillessa äijää. Kun tyyyppi viimein suostui ruutuun, jäi puolustusasetelmaan kauhea ammottava aukko toiseen laitaan. Blitz. Ja pallo menee juuri siihen tyhjään laitaan. Rotat läpi ja pallo haltuun.

Purku tästä tilanteesta oli vaivalloinen, mutta onnistui sentään. Pallon poimiminen ei onnistunut ja se pomppi pahaenteisesti jo melkein omaan maaliin. Rottien vuoro päättyi kesken epäonnniseen 2+ väistöön ja haltiat saivat pallon haltuun ja peräkulmasta vuotavan häkin juoksijan ympärille. Rotat piirittivät häkin ja rynnivät pallonkantajan iholle monesta suunnasta. Ojennus-juoksu-heitto tuotti turvaa ja Raivohurvio sai pallon vietyä rotttien päätyyn, jossa Heiheikaunotar otti kopin ja juoksi milttei kalkkiviivoille. Toinen kaiffari suojasi tyttöä takaa siltä varalta, että taivas löisi tulta. Rotat koittivat kuitenkin mieluummin blitziä kun tukijakin ehti rinnalle (ne ehtivät ihan joka paikkaan), mutta Heihei pysyi pystyssä ja juoksi maaliin.

Tuomari totesi, että eiköhän tätä ole nähty tarpeeksi ja lyhensi peliaikaa. Rotilla oli vain kaksi vuoroa tasoittaa, mikä helpotti hiukan painetta haltiapäässä, kun salama-Pendulum oli jo mennyt lyömään linjarottaa niin pahasti, ettei itse pystyisi pelaamaan loppumatsissa. Tietysti kaveri sai tästä näyttävästä aloitusmunauksesta arvokkaimman pelaajan palkinnon.

Yksi rännijuoksija pääsi maalintekoetäisyyydelle (ja AG2 linjuri). Haltiat eivät saaneet taklaustaidosta huolimatta kipittäjää nurin, joten hänet piiritettiin neljällä haltiallla. Ei se mitään auttanut. tyyppi luisteli välistä ja toinen juoksija syötti tasoituksen puolesta kentästä.

Toinen puoliaika, rottahyökkäys. Hyökkäys painottui kovasti toiseen laitaan, missä haltiatanssi ja kaatuvat ukot tukkivat kunniakujan ja lopulta pallollinen veijari lyötiin nurin ja pallo katsomoon. Yleisö heitti sen rottien päätyyn, jossa ei ollut niin ketään. Hirmuinen kilpajuoksu vei paikalla salamurhaajan ja rännijuoksijan, joista rotta ehti palloon ensin, muttei ehtinyt turvaan. Kun väistö salamurhaajan vierestä päätyi nurin menoon, saattoi hämmästynyt Aavejoki avata pistetilinsä ja viedä haltiat johtoon.

Rotilla oli kolme vuoroa aikaa tasoittaa (tuomari oli kellotellut aikaa toisellekin puoliajalle vain 7 vuoroa). Kaksi vuoroa oli riittänyt ensimmäisessä erässä. Kaksi rottaa pääsi linjojen läpi kärkkymään ja pallo häkkiin etulinjalle. Varjohaltiat vastasivat piirittämällä pallonkantajan ja molemmat kärkkyjät sen verran pahasti, että mikä tahansa toiminta olisi riski. Rotat saivat kuitenkin avattua pallonkantajalle tilaa juosta taaksepäin ja kaveri siirtyi turvaan omalle maalialueelle. Tai turvaan muulta paitsi heikoilta jaloiltaan ja viimeinen spurtti vei tyylin nuerin. Kun haltiat työnsivät toisen rotan pois uhkaavalta etäisyydeltä ja kaatoivat toisen ketoon, menivät rottien tasoitusmahdollisuudet ja he aloittivat ilotulituksen räimimällä tulipallolla kolme haltijaa maihin. Heiheikaunotar ehti viimeistellä viimeisellä vuorolla vielä huudattaa yleisöä yhdellä tarpeettomalla maalilla.

Tappiot 2-1 rottien hyväksi. AV7 linjuri saa selitellä aika hyvin pitääkseen paikkansa joukkueessa taidostaan huolimatta.

Ravia koko kentän mitalta

Temppeliherrojen järjestys oli voitettu aikaisemmin ja toinen voitto piti ottaa, jotta jaettu kakkospaikka liigakärjen imussa pysyy kakkospaikkana: jaetulla sijalla olevista joukkueista toinen kun oli voittanut oman ottelunsa. Joukkueen tiivistysmielessä Raivohurvio myös irtisanoi turhimman pelaajansa, sillä jollakin tapaa on hyvä pitää motivaatiota yllä kahden tasapelin jälkeen.

Peli tarjosikin sitten viihdettä ja vaarallisia tilanteita ja lääkärikin sai elvyttää salamurhaajan viimeiseltä rannnalta. Ensimmäinen erä oli täynnä hienoja suorituksia molemmin puolin ja pallo liikkui nopeassa tahdissa maaliviivalta toiselle. Raivohurvio oli jo tekemässä maalia, mutta ihmiset saivat rakennettua hienon ja epätoivoisen “juoksen minkä pääsen, juoskaa kaikki muutkin” -pallonriiston ja onnistuivat pyöröyttämään pallon omaan maaliinsa kaataen sitä vieneen haltian. Kun haltia ei rähmäsi väistönsä vapaaseen nurkkaruutuun pallon päälle, pomppi pallo katsomon kautta paikkaan, josta Templars onnistui rakentamaan mainion vastahyökkäyksen yhden nopean kopparin varaan. Koppari pääsi ruudun päähän varjohaltioiden maalista.

Varjohaltiat toisitivat kuvion ja ainoa koppariin spurtilla ehtinyt haltia sai sen kaadettua. Viimeisen vuoron pallonkuljetus koko kentän poikki ei onnistunut, kun uupunut riistäjä ei saanut palloa edes ylös. Tauolle 0-0 ja ihmiset saivat kentälle enää 9 pelaajaa.

Toisella puoliajalla tuo alivoima lopulta kostautui ja haltiat onnistuivat riskipitoisessa pallon poimimisessa. Niukka voitto lämmittää. Templars kiitti vielä isolla kädellä ja viimeisellä vuorolla Sahara sai sellaisen läimäyksen, että kaveri on yhtä vahva nykyään kuin rotttien rännijuoksijat. YT-neuvotteluja pukkaa.

3/4 kovaa peliä ja sitten jäätyy

Toinen kohtaaminen Mörrimöykyjä vastaan oli kirpeä. edellisellä kerralla Möykyt olivat takoneet haltioita sairaslomalle liukuhihnalta ja samalta näytti alku nytkin: vuorolla kaksi kaksi haltiaa oli ulkona. Tällä kertaa haltiat onnistuivat vastaamaan lyönteihin ja lopulliset haavoittumisluvut olivat tasan 3-3. Ilman lääkärin auttavaa kättä olisi noitahaltia voitu erottaa tehtävistään, joten nyt lekurikin ansaitsi palkkansa.

Ensimmäinen puoliaika oli pitkää Möykkyhyökkäystä, jonka Raivohurvio sai purettua ja tehtyä varman ja ruman juoksumaalin erän loppuun. Hakkauspuolella etu oli ensivuorojen jälkeen jatkuvasti haltioilla ja avainpelaajien poistaminen kentältä sumputti Mörrimöykyt tyystin.

Toiseen erään nuo avainpelaajat regenroituivat tai muuten tointuivat ja haltiat joutuivat pelaamaan kymmenellä yhtätoista vastaan. Kaiken piti toimia hallitusti: ensin neljä vuoroa turvalista pallon munimista ja kopittelua (joka ei toiminut, kun pallo lipsahteli 2+ heitoissa) ja sitten kun susi pääsee tarpeeksi lähelle, piti vain tehdä nakkaus ja joko maali tai linnoittautuminen vastapuolen päätyyn.

Ongelma oli siinä, että noitahaltia kompuroi 2+ väistön ja vuoro loppuu ensimmäiseen toimintaan. Ei siinä mitään, haltiat saavat vielä uuden tilaisuuden. tämä on vähän vaikeampaa, kun noitahaltia oli yhä pökertynyt ja piti tehdä sama kuvio toisessa reunassa. Ensin 2+ väistö, joka sekin menee kyvystä huolimatta pieleen. Samaan aikana haltioiden määrä kentällä käy jälleen vähiin ja mahdolliset maalintekijät merkataan yhdellä tai kahdella miehellä. Mörrimöykyt pääsevät jo yrittämään pallonriistoa, mutta salaman ote pitää. Kaikki mitä tarvitaan on väistö ja nakkaus, mutta heitto tiputtaa pallon omiin jalkoihin puoleen kenttään. Möykyillä on kaksi vuoroa aikaa tasoittaa. He saavat raivattua tilaa pallon ympäriltä ja susi saa pallon ylös ja juoksee maalintekoetäisyydelle. Viimeinen vuoro ja haltiat rakentavat ylivoimapallonriiston sutta vastaan, mutta se ei auta, mikään ei auta, susi jää pystyyn kahden haltian väliin. Sieltä se rähjää tiensä viimeisellä vuorolla vapaaksi tasoittaen pelin kipeästi yhteen yhteen.

Neljä viimeistä vuoroa oli niin surkeaa peliä, että YT-neuvottelut pärähtivät Raivohurviossa käyntiin.

Raja saisi olla uhrautuvalla puolustuksellakin

Ensimmäisen erän Raivohurvio puolusti kynnet veressä ja onnistui pitämään nollan. Se maksoi kolme haavoittunutta ja kaksi keijoa Mörrimöykkyjen ei yhtän haavoittunutta vastaan. Harmillisesti pysyvästi haavoittuneita olivat niin kokeneempi noitahaltia, salamurhaaja kuin sidestep-linjurikin. Toisesta erästä tulisi passionäytelmä.

Toiseen erään mentiin nollissa, mutta hyökkäysvuoro oli Raivohurviolla. Mörrimöykkyjen väljä miehitys antoi sen verran tilaa, että yksi haltia karkasi läpi toisen muniessa palloa ja muiden muutamien muodostaessa väljän ketjun pallon suojaksi. Mörrimöykyt kävivät voimalla päälle, mikä antoi tilaisuuden kokeilla heittomaalia ja sieltä se tulikin.

Juhla oli lyhytaikainen: nopean maalin tavoitteena oli saada keijot kentälle, mutta eivätpä ne penteleet tuleet. Haltiat pelasivat edelleen seitsemällä yhtätoista vastaan. tai kuudella. Sitten viidellä. Nopeassa tahdissa kaksi pelaajaa ryömi hakemaan apua punaiselta ristiltä. Sen verran ylimielistä oli Möykkyjen hyökkäys, että haltiat pääsivät vielä pari kertaa napauttamaan tasavoimalla pallonkantajaan ja lähtihän se pallo hyppysistä kun sen sieltä riisui. Irtiotot kuitenkin kariutuivat ja viimein Mörrit tasoittivat silkalla massalla.

Kaksi vuoroa jäljellä, 6 vs 11 (toinen keijo suostui viimein takaisin kentälle). Pallo katsomoon. Raivohurvion peliä kannatelllut Amarant saa pallon ja juoksee blitzaten linjojen läpi kävelyetäisyydelle maalista. Muut haltiat sitovat mahdolliset blitzaajat. Ghouli ehtii kuitenkin tukemaan ja ihmissusi ottaa riskialttiin väistön kaataakseen Amaranthin. Amaranth kaatuu vasta katsomossa ja pallo lentää haltioiden keskelle. Yksi aave on juossut vapaasti maalintekoetäisyydelle toisessa päässä: Mörrien on vain taottava pallon ympärille jääneet viimeiset haltiat kumoon, poimittava ha ojennettava, mutta ei , linjamies kaataa uhkaajansa ja peli vihelletään tasalukuihin. Kassut nekromanttisille 6-0. Seuraava kohtaaminen samaa vastustajaa vastaan, mutta oma joukkue on aika lailla mureampi eivätkä kehitysheitotkaamn onnistuneet, kun skillattavat murjottiin pelistä ensimmäisinä pois. Toisaalta tällä tuloksella bloodweiserit voivat tulla ensi peliin minulle ja heille olisi ollut kyllä tarvetta…

Aavikkorotan fileetä, effendi

Rotat ovat vikkeliä mutta kovin hauraita otuksia. Sen varaan menneen, nykyisyyden ja tulevan kuningas Ramses Rampa tovereineen rakensi taktiikkansa, toki Muncan Mourinhon supistessa korviin. Ja hyvinhän siinä kävi.

Ensimmäisellä puoliajalla rotat tekivät maalin toisella vuorolla. Loppupeli oli aavikon todellisten valtiaiden hyökkäämistä. Maalit jäivät vähiin, mutta toisenlaiset tavoitteet saavutettiin kyllä hyvin: useampi kuin yksi rotta pääsi terveyshiirten hoiviin. Itse peli päättyi (yllättäen) 2–1 aavikon asukeille.

Maalinteko on edelleen erittäin kankeaa, mutta tämän ottelun jälkeen khemriläisillä on käytössään jo kaksi MB-taklaajaa. Juuri sopivasti gobboja vastaan käytävää kaksoisottelua varten…

Tuleen makaamaan

Temppeliherran Järjestys ja Verihurvio esittelivät ensikohtaamisessaan oppitunnin pelistä, josta puuttui liike, dynaamisuus, kuljetus, eteneminen ja näyttävät yksilösuoritukset.

Suurin osa aikaa kului molemmissa erissä siihen, että ihmisten muodostama sivuilta tiivis hja keskeltä hatara pallo suojasi pallon pitelijää tai palloa ja haltiat kekkuloivat ympärillä hakaten ryhmästä eksyneet ihmiset keijoon tai katsomoon.

Ensimmäinen puoliaika sisälsi kuitenkin kaksi onnistumisen hetkeä haltioille, kun pallo saatiin poimittua vaikeasta paikasta hyppysiin ja sitä myöten maaliin.

Toisella puoliajalla Order Templarsin aktiivinen salamurhaajan miesvartiointi herpaantui hetkeksi, mikä maksoi kopparin hengen. “Ei elvytetä”, oli ihmisten tyly tuomio ilman suorituksia pelanneelle juoksijalle. Taklaustaitoinen salama jättää seuraavan pelin väliin, sen verran vahvasti taisi tulla ogren heijari vastaan.